5. puolivälierä Hämeenlinna-OrPo 3-1 (30-32,26-24,25-23,25-13)

Hämeenlinna voitti runkosarjassa putkeen peräti seitsemän viimeistä otteluaan, joista viisi tuli 3-0 tuloksella (Viestin kaksi kertaa, Kangasalan, OrPon ja Vampulan kerran, Puijon 3-2 ja vielä Vampulan 3-1). Se oli kova suoritus harvinaisen tasaisessa runkosarjassa, jossa kaikki tarvitsivat siinä vaiheessa pisteitä. Sitten playoffseissa Hämeenlinna voitti OrPon aluksi 3-0 ja 3-2. Yhdeksän pelin näyttävän voittoputken katkeaminen ei ole millekään mestarisuosikiksi nousseelle joukkueelle helppo käsiteltävä pudotuspelien tiiviissä pelirytmissä, mutta lopulta kokemus ratkaisi.

Ensimmäisen pelin puolivälierissä OrPo hävisi selkeästi 3-0. Toisen OrPo jo venytti viiteen erään, ja hävisi täpärästi. Kolmannessa taisteltiin taas viisi erää, jonka OrPo vei 3-2. Orivedellä neljäs ottelu OrPolle 3-1 ja etenkin kaksi viimeistä erää. Tällaisista asetelmista lähdettiin ratkaisevaan viidenteen kohtaamiseen.

OrPon tilannetta vaikeutti, että sillä on kaksi aloituskuusikkotasoista keskitorjujaa pois rivistä. Anastasia Borichevan polvi meni joulukuussa ja Siiri Vehmanen loukkaantui juuri pudotuspelien alla niin pahoin, että kausi oli ohi. OrPo joutui ottamaan toisen hakkurinsa pelaamaan keskelle. Liisa Rinta-Tassi on pelannut hyvin uudella pelipaikallaan, mutta tilanne on kaventanut rosteria sekä vaikeuttanut joukkueen peluuttamista, mm kaksoisvaihtojen tekemistä.
Hyvin OrPo joka tapauksessa taisteli ja haastoi mestariehdokkaaksi nousseen Hämeenlinnan, jonka joukkueessa vakiopelaajat ovat keskiarvolla yli kaksi vuotta vanhempia ja saman verran kokeneempiakin kuin OrPolla.
OrPo on mukana varsin pienellä pelaajabudjetilla ja vain kahdella ulkomaalaisella. Hämeenlinnalla ulkomaanapuja on viisi ja toimii lähes tuplabudetilla. Näistä lähtökohdista pelaajien taito sekä tahto ovat avainasioita, mutta myös valmentajan luoma taktiikka sekä sen noudattaminen on suuressa roolissa. Pidemmässä ottelusarjassa pelaajien tavat ja hyökkäyssuunnat tulevat tutuiksi ja paremmin puolustettaviksi. Viidennen ottelun voittaminen puolivälierissä tasatilanteen jälkeen on kova juttu. Siitä vain toinen jatkaa.

Hämeenlinna pelasi ensimmäisessä puolivälierässä pelkästään Dashaa, Daria Butkevychiä vastaan, ei OrPon joukkuetta vastaan. Se onnistui silloin, kun muu joukkue samalla lamaantui riittävästi. Toisessa sama taktiikka jatkui, mutta OrPon muu joukkue ei enää lamaantunut ja etenkin Ada Aronen ja Oona Viljanen hyökkääjinä pääsivät näyttämään osaamistaan. Tämän viisieräisen ottelun Hämeenlinna voitti enää niukasti. Sama jatkui edelleen kolmannessa ottelussa, jossa olisikin pitänyt pelata enemmän huippuvireeseen noussutta Ada Arosta vastaan, joka takoi huimat 30/+23 pistettä yleensä aina vahvasti torjuvaa Hämeenlinnaa vastaan. Ottelu oli taas viisieräinen, jonka nyt vei OrPo, voittaen kaksi viimeistä erää
Orivedellä pelatun neljännen kohtaamisen OrPo vei neljässä erässä, voittaen ensimmäisen ja taas kaksi viimeistä erää. Hämeenlinna onnistui saamaan Dashalta tehoja alemmaksi, mutta kolme muuta pelaajaa, Ada, Lissu, Oona sekä molemmat passarit hoitivat Dashan rinnalla pelin poikki jo neljässä erässä. OrPo puolusti hyvin ja libero Emilia Putkisaari palkittiin OrPon parhaana. Orpo voitti joukkueena.
Ratkaisupelissä OrPo vei ensimmäisen erän ja oli kuskin paikalla myös toisessa, jossa sai 23-23-tilanteen jälkeen eräpallonkin 23-24, mutta törmäsi sitten Hämeenlinnan torjuntaan vielä kahdesti. Tietenkin turha jossitella, että jos tuo eräpallo olisi voitettu, olisiko se kantanut otteluvoittoon. Lähellä se kuitenkin oli ja kaiken kaikkiaan OrPon joukkue pelasi hienon kauden ja vahvan puolivälieräsarjan. Hämeenlinna oli hivenen parempi ja nämäkin tiukat ja kovatasoiset pelit nousevat vielä suurempaan arvoon, jos Hämeenlinna voittaa mestaruuden.

Kiitos kaikille kannattajille, yhteistyökumppaneille, taustahenkilöille, talkoolaisille ja eritoten jokaiselle pelaajalle sekä staffille!